Onnellinen, Onnellisempi, Onnellisin

Näin takatalven saapuessa minua on erityisesti puhutellut Onni ja Onnellisuus. Tämä ehkä juontaa juurensa sieltä, että 20.3 viettiin YK:n Onnellisuuden päivää. Minulle päivän viettäminen oli aivan uusi juttu ja senpä vuoksi tutkin asiaa lähemmin. Päivän tavoitteena on saada ihmiset keskittämään huomiota onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen.

Tästä lähti liikkeelle ajatus siitä, että mitä se onni meille kellekin on ja mitä minä ymmärrän onnesta tai olenko edes onnellinen. Jos nyt joku tulisi kysymään minulta, olenko onnellinen luultavasti vastaisin, että kyllä olen onnellinen, miettimättä sen kummemmin sisältöä. Ainakin minun pitäisi olla onnellinen! Minulla on monet asiat hyvin. Voisin jopa sanoa olevani etuoikeutettu monien asioiden suhteen, mutta kaikki on niin suhteellista ja riippuu siitä mihin sitä vertaa. Kuitenkin minua vaivaa ajoittainen tyytymättömyys ja levottomuus, mikä aiheuttaa myös huonoa omantuntoa ja syyllisyyttä. Miksen voi olla tyytyväinen ja onnellinen siinä missä olen ja siihen mitä minulla on?

Onnesta puhuttaessa ei voi ohittaa ihmissuhteiden merkitystä. Minulla on ollut onnea, mutta myös epäonnea ihmissuhteissa niin kuin varmasti kaikilla. Tällä hetkellä minulla on lähelleni hienoja ihmisiä, joiden kanssa saan elämääni jakaa. Ne ihmissuhteet mitkä eivät ole kantaneet ovat matkan varrella kuihtuneet pois, mutta niin on varmasti ollut parempi meille kaikille. Minulla on siis lähelläni ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla läsnä elämässäni ja minä olen osa heidän elämäänsä. Kiitos tästä kaikille ystävilleni.

Ihmissuhteista onkin helppo hypätä parisuhteeseen. Parisuhteen onnellisuus ei ole itsestäänselvyys ja tästä syystä yhteisen hyvän eteen pitää nähdä vaivaa. Parisuhteen hoitaminen ja päivittäminen vahvistaa yhteistä hyvinvointia ja antaa tukea ja turvaa silloin, kun koemme itsemme onnettomiksi tai uhatuiksi. Turvallisessa parisuhteessa voimme olla aidosti omana itsenämme niin hyvässä kuin pahassakin. Parisuhde joustaa ja suvaitsee ne haastavat hetketkin. Matka siihen, että voi olla oma itsensä, pitää kulkea, sillä se ei tule annettuna, pitää oppia luottamaan. On pelottavaa paljastaa itsensä toisen edessä, sillä pahimmillaan siinä voi tulla loukatuksi ja hylätyksi. Olen ollut onnekas, sillä parisuhteeni on kestänyt ja kasvanut vuosien saatossa niin, että pystymme antamaan välimatkaa toisillemme luottaen tosiimme. Kiitos sinulle puolisoni, että jaat hyvät, mutta myös ne haastavat hetket kanssani. Aina ei varmasti ole helppoa.

Lasten saannin myötä onni käsitteenä on muuttanut hieman sisältöään. Lasten saanti ei ole itsestäänselvyys ja toisaalta tässä ajassa lasten hankkimiseen liittyy monenlaisia yhteiskunnallisiakin ilmiöitä. Tein graduni aikanaan lasten hankintaan liittyvästä päätöksenteosta ja jo silloin nousi yhdeksi päätökseen vaikuttavaksi tekijäksi, riskien hallinta. Parit siis minimoivat riskejä ja pyrkivät ajoittamaan lasten hankinnan sellaiseen ajankohtaan elämässään, että riskit olivat alhaisia. Jos olisin kaikki tiennyt, minkä tiedän nyt, olisin saattanut tehdä toisenlaisiakin valintoja, mutta olisinko onnellinen?

Olen onnellinen lapsistani ja he ovat kasvattaneet minua isolla K:lla. Nuorempi tuumasi minulle viime viikolla, että olen epäkohtelias häntä kohtaan, hakiessani häntä harjoituksista. Puhuin silloin puhelimessa ystäväni kanssa. Apua, se on aivan totta, mutta kun yritän käyttää ajan tehokkaasti ja vain silloin minulla on hetki aikaa keskustella ystävieni kanssa rauhassa. Hänelle perusteluni ei uponnut ja hän tuumasi, että miksi sitten opetan heille jotain muuta, mihin en edes itse pysty. OMG, just näin. Nyt sitten pyrin lopettamaan puhelut ajoissa, että sori vaan ystävät, lapseni haluaa viettää automatkoilla yhteistä aikaa :) Tämä taitaa olla sitä arjen onnea. Olen erittäin onnellinen lapseni sanoista, sillä tiedän, että tilanne tulee muuttumaan jossain vaiheessa ja hän ei todellakaan halua keskustella kanssani ja häntä ei vähääkään kiinnosta mielipiteeni :)

Olen tehnyt hyviä ja vähemmän hyviä valintoja elämässäni ja ne ovat johtaneet siihen, että minulla on koulutus, mihin olen tyytyväinen vaikkei yhteiskunnassamme koulutustani kovin korkealle arvosteta, ainakaan palkkauksen suhteen. Palkkakeskustelu on vähän nolo aihe ja sitä ei ihan kaikkien kanssa voi käydä, sillä se helposti nostattaa nolostuksen pintaa, koska rahasta ei saisi onnellisuuden yhteydessä puhua. Rahahan ei tunnetusti tee ketään onnelliseksi vai miten se meni. Joskus vielä kuulee sanottavan, ettei palkka ole kaikki kaikessa vaan, että saa tehdä työtä mikä on tärkeää tai työtä, mikä on mielekästä. Aivan totta, näin minäkin ajattelen ainakin suurimmaksi osaksi, mutta palkka on useimmalle meistä tärkeä sekä elämisen että arvostuksen väline. Tästäkö siis on kyse, tekisikö parempi palkka minut onnelliseksi? Ei ehkä onnelliseksi, mutta levollisemmaksi.

Sain ystävältäni vuosia sitten kirjan nimeltä 12 000 syytä olla onnellinen. Kirja on seurannut minua useissa muutoissa ja aina se on löytänyt paikkansa muiden kirjojen rinnalla. Kirja muistuttaa minua ystävyydestä ja nuoruudesta sekä siitä, että onni asuu monissa arjen asioissa, pitää vain ehkä pysähtyä ja uskaltaa nähdä onni. Uskaltaa olla onnellinen? Jotenkin tämä aika buustaa onnellisuutta tuutin täydeltä ja ajoittain se jopa ällöttää. Laitoin googleen hakusanaksi onnellisuuden taito ja sieltä tuli liuta kirjoja, joissa pohdittiin onnellisuuden saavuttamiseen tarvittavia taitoja. Tarvitaanko onnellisuuteenkin erityisiä taitoja? Itsellänikin on muutama näistä kirjoista ja osan olen ostanut vain hyvän nimen vuoksi ja osaan olen perehtynyt. Onni ei kuitenkaan ole tullut näistä kirjoista. Miksi me sitten niitä ostetaan? Ihan kuin yrittäisimme löytää jonkin viisaan neuvon, mitä toteuttamalla sitten löydämme onnemme, kukin tykönämme.

Muistan erään keskustelun pätkä vuosien takaa, kun edesmennyt mummoni sanoi minulle, kun keskustelimme silloin edesmenneestä ukistani, että heillä on ollut hyvä elämä kaikesta huolimatta. Keskustelu liittyi ukkiini ja heidän elämäänsä. Tykkäsin kuunnella mummoni tarinoita heidän elämän varrelta ja he varmasti olivat sodan jaloissa eläneet vaikeitakin aikoja, mutta tuo toteamus on piirtynyt muistiini ja toivottavasti minäkin pystyn sitten aikanaan sanomaan samoin. Hyvän elämän aakkoset ovat tässä ja nyt aivan kuin onnenkin, pitää vain elää ja uskaltaa elää rohkeasti omanlaista elämää.

Minusta onni ja onnellisuus ei ole sitä, että joka päivä etsin onnenhetkiä ympäriltäni tai näen vain positiivisia asioita. Minun onni rakentuu myös niistä kurjista hetkistä ja päivistä, jolloin tekisi mieli muuttaa Timbuktuun ja jättää kaikki tämä taakse. Onnea on se, että voin tuntea myös niitä kurjempia tunteita, mitkä saavat levottomaksi ja tyytymättömäksi. Niiden kautta hiotaan onnen timanttia ja sitten, kun tulee hetki tai asia, mikä nostattaa lämpimän tunteen rintaan ja saa suupielet nousemaan ylöspäin ja mieleen nousee ajatus, että olenpa minä onnellinen. Silloin tietää, että kaikki edeltänyt on ollut tarpeellista, että juuri siinä hetkessä voi tuntea onnen tunteen. SE asia tai hetki on meille jokaiselle varmasti hyvin henkilökohtainen, mutta joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan mistä oma onni rakentuu. Minun onni ja onnellisuus rakentuvat edellä esittämistäni asioista ja varmasti sieltä listasta puuttuu vielä monia mainitsemisen arvoisia asioita, mutta ne jääköön vielä kätköihin. Onnellista viikkoa teille kaikille!