Mistä on ihanat tytöt ja naiset tehty?

Näin naistenpäivänä on syytä hetkeksi pysähtyä pohtimaan mistä on ihanat naiset tehty. Kysyin tytöiltäni mistä tytöt on tehty ja nuorempi totesi, että naurusta ja vanhempi tuumasi, että geeneistä. Vastaukset osoittavat miten ihanan erilaisia me olemme ja kuinka asioita voi tarkastella useasta näkökulmasta :)
Näin 40+ iässä naiseuden pohtiminen on jo aika turvallista. Takana on jo sen verran matkaa, että voi jo jollakin tasolla sanoa tuntevansa itsensä. Itsekriittisyys on jo vaihtunut ehkä armollisempaan suhtautumiseen tai ainakin asioita osaa jo selittää paremmin päin. Omalla kohdallani tämän blogin aloitus on osoitus siitä, että rohkeutta on tullut lisää siirtyä epämukavuusalueelle silläkin riskillä ettei teksti ole tieteellistä, loppuun saakka hiottua ja että äidinkielellisesti teksti ei läpäise kielioppitarkistusta. Tämä ei olisi ollut mahdollista vielä muutama vuosi sitten. Onko kyse armollisuuden lisääntymisestä vai iän mukanaan tuomasta rohkeudesta uskaltaa tulla näkyväksi omana itsenä?
Aamulenkillä mietin asiaa ja muistelin aikaa muutama vuosi sitten, jolloin elin hyvin sitku tyyppistä elämää. Tavoitteita ja unelmia oli silloinkin, mutta rohkeus niiden toteuttamiseen puuttui. Useasti selitin, että sitten kun se ja se asia on tehty tai varmistunut, voin lähteä toteuttamaan jotakin tavoitetta tai unelmaani. Ei tarvinnut olla kyse kun niinkin arkisesta asiasta, kun keittiöremontista. Jotenkin tuntui silloin, että senkin toteuttaminen vaati jotain erityistä. Selkeä muutos sitku elämässä tapahtui läheisen ihmisen poismenon kautta, niin kliseistä kun se onkin. Silloin huomasin, etten voi aina varmistella ja olla varma kaikesta. Joskus on tarpeellista ottaa riski ja laittaa itsensä likoon sen puolesta mihin uskoo. Elämää tulee elää tässä ja nyt. Tämä oli poismenneen ihmisen opetus minulle.
On hienoa, että niin monet naiset uskaltavat tulla näkyviksi omina itsenään. En voi näin naistenpäivänä sivuttaa Malala Yousafzain kaltaisia tyttöjä ja naisia, jotka kamppailevat tyttöjen oikeuksien puolustajina ja taistelevat sen puolesta, että tytöt pääsisivät kouluun. Meille täällä pohjolassa nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä ja siksi tällaisena päivänä on syytä käyttää pieni hetki näille upeille ja rohkeille tytöille ja naisille, jotka ajavat kanssasisariensa etuja oman henkensä kaupalla.
Lisa Marklund ja Lotta Snickare ovat kirjoittaneet kirjan: Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Kirjan ytimekäs nimi kutsui ostamaan itsensä. Kyse on Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrihtin toteamuksesta Tukholmassa elokuussa 2004. Albright on esimerkki siitä miten verkostoituminen oli jo tuolloin tärkeässä roolissa ja kuinka hän painotti, että naisten on tehtävä yhteistyötä naisten erilaisten olosuhteiden kohentamiseksi. Kirjan on myös herkullista luettavaa, jos kiinnostaa kulttuurimme syvään juurtuneet käsitykset naisten ja miesten rooleista. Kirjaan perehtyminen on myös matka omiin asenteisiin sekä kasvatuksellisiin toimintatapoihin. Miksi tyttö-vauvat puetaan vaalenapunaisiin tai pojat vaalenasinisiin vaatteisiin. En tiedä pääteekö tuo enää, mutta silloin kun omat lapseni olivat vauvoja, tuossa oli vinha perä :)
Näin lopuksi on hienoa sanoa olevansa nainen ja elävänsä ehkä parasta aikaa elämässä. Miksi näin? Ehkäpä siksi, että on tullut uskallusta ja rohkeutta lisää tehdä juuri sitä mistä pitää vaikka välillä usko on koetuksella ja kanssasisarten ja -veljien tukea tarvitsenkin. Toisaalta kyse on myös rohkeudesta pyytää ja ottaa vastaan apua, silloin kun sille on tarvetta. Kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin. Ehkäpä myös siksi, että seksologian opiskelu on avannut mielenkiintoisen matkan omaan naiseuteeni. Näistä opeista ja oivalluksista myöhemmin, mutta nyt ihanat kanssasiskot
Upeaa Naistenpäivää teille kaikille!