Ihanaa ikävöintiä

Minut valtaa ajoittain pahkahduttava levottomuus ja kaukokaipuu. Se tuntuu menevän vuodenaikojen mukaan ja nyt on taas se aika vuodesta, jolloin lentokentät ja juna-asemat pyörivät mielessä. Minä olen aina pitänyt lentokentistä ja juna-asemista, koska ne pitää sisällään hurjan määrän erilaisia odotuksia ja tunteita. Niissä paikoissa on mielenkiintoista seurata kulkijoita ja miettiä millaisia tarinoita keneenkin liittyy.
Esimerkiksi monissa parisuhteissa ikävä ja kaipaus on arkea, kun puolisot ovat erossa toisistaan työn tai jonkin muun syyn vuoksi. Erossa oleminen toisesta voi olla todella raskasta sekä siitä joka jää, mutta myös siitä joka reissaa. Me helposti ajatellaan, että lähtijällä on helpompaa kun ei tarvitse hoitaa arjen velvoitteita... kaukomailla oleilevien ei tarvitse huolehtia siitä, että lumikinokset siirtyy auton takaa tienpenkalle, jotta pihaan saisi edes pienen auton mentävän kolon tai miten kaikkien perheenjäsenten aikataulut saadaan synkroniin niin, että jokainen pääsee menoihinsa.
Nämä on ehkä niitä erossa olemisen varjopuolia, mutta luulenpa, ettei näitä kokemuksia ole myöskään helppo kuunnella siellä missä jossakin oma kumppani on. Voi olla, että nousee valtava avuttomuus ja joskus jopa syyllisyys siitä ettei pysty olemaan toisen tukea ja apuna.No, se miksi tätä aihetta olen nyt ajatellut, johtuu siitä, että miten saa sen ihanan ikävän sitten pidettyä yllä, kun kumppani palaa kotiin. Alkuun tietenkin käydään läpi kaikki sopeutumiseen liittyvät kuviot ja on ihanaa, kun on kumppani kenen kanssa sitä arkea saa jakaa. Kumpikin nauttii taas muuttuneesta tilanteesta. Arki tulee kuitenkin myös tähän tilanteeseen ja ihana ikävä on vain haikea muisto.
Ikävä on ihana tunne ja pitkässä parisuhteessa välimatka luo uutta mukavaa jännitettä, silloin kun luottamus on kunnossa. Ikävään voi kietoutua ja fiilistellä tulevasta jälleennäkemisestä. Parhaimmillaan ikävä antaa voimaa myös silloin, kun aikataulut mättää ja lunta on tullut metrikaupalla.
Ikävä kertoo myös siitä, että ihmissuhde on merkityksellinen ja tärkeä. Rakkaus toista kohtaan saa tuntemaan ikävää ja kaipaamaan toista. Toisen kaipaus voi olla niin polttavaa, että on vaikea pitää sormiaan erossa toisesta, kun istuu vieressä tai tekisi mieli kokoajan pussailla. Toisesta ei meinaa saada tarpeekseen.Tämän ylläpitäminen myös silloin, kun reissut on reissattu, on haastavaa. Täytyy oikein tosissaan keskittyä palauttamaan mieleen näitä hetkiä ja välillä on myös pakko olla erossa toisesta, jotta voi taas kaivata :) Kyllä se on toki niinkin, että suhteen eteen pitää nähdä myös vaivaa siinä arjessa. Yhteisiä hetkiä, toisen huomioimista ja arjen jakamista. Helposti tulee mieleen, että yhteisen tekemisen pitäisi olla jotenkin erikoista tai hienoa, mutta itse olen valtavan tavallinen ja saan iloa arjen yhdessä tekemisestä salitreeneistä tai soffalla lököilystä hyvän elokuva parissa. Toki yhteiset treffit silloin tällöin saa kutkuttavaa odotusta ilmaan.