Arki sydän onni

En ole viime viikkoina saanut aikaiseksi kirjoitella vaikka mielenkiintoisia aiheita on pyörinyt mielessä, mutta jospa näistä aiheista saisi kirjoitettua tässä tulevan kesän mittaan. Viimeiset viikot ovat menneet käpertyneenä itseen ja omaa oloa voivotellessa. On ollut pysäyttävää huomata millaisella voimalla flunssa voi iskeä ja ennen kaikkea miten hidasta palautuminen tuollaisen taudin jälkeen on. Nyt alkaa jo virtaa olla, vaikka edelleen pitää pidätellä, ettei ahnehdi liikaa, ettei taas löydä itseään sängyn pohjalta. Näin sitä saa huomata ettei ole voittamaton, vaikka välillä niin ehkä erehtyykin kuvittelemaan. Onneksi luonto ajaa tikanpojan puuhun, jos se itse ei ymmärrä sinne kiivetä.
Tunnustan, että suorittaminen on kovin luontaista minulle ja siksi varmaan totaalipysähdys sairastamaan ja toipumaan on haasteellista. Kuuntelin keväällä Radio Novalta Jari Saranvuon haastattelua, missä käsiteltiin mm. ihmisten nautintohakuisuutta ja suorittamista. Keskustelussa pohdittiin arkea helpottavia sääntöjä ja rutiineja ja sitä, että suorittavaelämä on monelle ainut keinoa pysyä terveenä, pitää itsestä huolta tai pitää perhe kasassa. Suorittamisen kautta arkeen tulee roti ja rytmi. Asioita tehdään huvittaa tai ei. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen ja tunnistin kyllä itseni tuosta keskustelusta.
Jäin kuitenkin pohtimaan, miksi suorittaminen nähdään niin huonona ja paheksuttavana asiana. Nykyään on ehkä vallalla ajattelu, missä korostetaan mielekkyyttä, hellittämistä ja yksilön onnellisuuden tavoittelua. Vallalla oleva ajattelu on toki vastakohta suorittamiselle, mutta mikä on kohtuuden merkitys tässä kaikessa? Itsekin helposti kehotan hellittämään, mutta entä jos suorittaminen rytmeineen ja roteineen on ihmisen sen hetkinen keino saada arki rullaamaan. Aina ei mielestäni voi kuitenkaan ajatella, että kaikki olisi niin mukavaa tai mielekästä, asioita on vain tehtävä tykkäsi siitä tai ei.
Jos asioiden tekeminen pohjautuisi mielekkyydelle, luulen että omalla kohdallani moni asia saattaisi jäädä tekemättä. Ei aina ole niin mielekästä esimerkiksi lähteä lenkille tai jumppaan, mutta kun tietää miten palkitseva olo siitä seuraa, kannattaa patistaa itsensä liikkeelle. Olen aina pitänyt arjen rakenteista, aamulla ylös ja töihin, iltapäivällä kotiin ja vapaalle. On palkitsevaa, kun arjen rytmi ja suunnittelu saavat asiat rullaamaan. Muistan jo opiskeluajoilta, miten palkitsevaa oli viivata yli to do-listalta tehty tehtävä tai tentti. Se oli aina askel kohti tavoitetta.
Toki välillä suorittajakin heittää vapaalle, ei aikatauluja eikä to do-listoja ja sekin on sitten palkitsevaa, kun voi vain olla ja tehdä niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja mielekkäiltä tai olla tekemättä. Tässä minusta tullaankin kohtuuteen, mistä tietää että mikä on kohtuutta? Se on haastavaa, mutta itseä kuuntelemalla on mahdollista tunnistaa omat kohtuuden rajat. Joskus rajat pitää opetella kantapään kautta ja sitä kautta oppia itselle sopiva tapa elää. Taas tullaan siihen onnellisuuteen ja näin suorittaja - immeisenä sanon, että suorittajakin voi olla onnellinen. Onnellisuus on jo sitä, että aamulla saa raastettua itsensä ylös ennen kuutta ja raahautuu lenkille koirien kanssa. Ei siinä heräämisen hetkellä onni ole ensimmäisenä mielessä, mutta takaisinpäin tullessa hymy on jo huulilla.Joku on joskus miettinyt, että suorittaminen on ihmisten keksintö, jotka eivät ole harmoniassa itsensä kanssa. Tähän ajatukseen liittyy se, että tavoitellaan jotain mitä ei voi edes saavuttaa. En pysty allekirjoittamaan ajatusta, mutta ajatus osoittaa sen, että suorittaminen nähdään ikävänä ja kapea-alaisena jonkun tavoittelemisena eikä ymmärretä sen laajempaa merkitystä. Suorittaminen voi olla esimerkiksi aikatauluja, lukujärjestyksiä, ruokalistoja tai to do - listoja, keinoja hahmottaa ja rytmittää arkea, tuoda sitä ryhtiä ja rotia. Minä luulen, että jos tämänkin yrityksen Perhe Oy AB ratkaisut tehtäisiin mielekkyyden ja mukavuuden perusteella, seurauksena olisi melkoinen kakofonia :) En sano etteikö sekin voisi olla mielekäs vaihtoehto, mutta vielä ainakin seuraavat kolme viikkoa suunnitelmat ja aikataulut kuuluvat meidän arkeen.